Äitiysloman ensimmäinen päivä

Mulla on ollut salaisuus melkein koko vuoden ajan - meille tulee vauva! Laskettu aika on 18.10.2019 eli tänään tasan viiden viikon päästä. Tänään tuli siis täyteen 35 raskausviikkoa.

Päinvastoin kuin etukäteen kuvittelin, en ole halunnut puhua aiheesta netissä aiemmin ollenkaan, enkä olisi mielelläni puhunut edes kenenkään kanssa livenä, koska lähes koko raskausaika on mennyt aikamoisten paniikkitunteiden ja huolen vallassa. Meneekö kaikki varmasti hyvin? Saadaanko me tää lapsi oikeasti? Selvitäänkö sekä minä että lapsi synnytyksestä elossa? Lapsi on niin toivottu, että pelko asioiden pieleen menemisestä on massiivinen.

Raskaudesta puhumisen vältteleminen on silti johtanut siihen, että mulla on ollut aika epärehellinen olo jo monta kuukautta, joten nyt, kun laskettu aika on noin lähellä, voin ehkä rohkaistua kertomaan asiasta ja valmistautumaan täysin uuteen elämänvaiheeseen meidän perheessä.

Äitiysloman alkamisen myötä aion myös aloittaa aktiivisen bloggaamisen sekä täällä että englanninkielisen blogin puolella, joten tervetuloa mukaan!

Me ollaan kahden äidin sateenkaariperhe - Emilia, 37-vuotias yläkoulun englannin ja ruotsin aineenopettaja ja mun vaimoni Julcsi (lausutaan Jul-chi), 33-vuotias englanninkielisen luokan luokanopettaja (myös englannin ja italian aineenopettaja). Meillä on myös 12-vuotias, erittäin karvainen ja puhelias poikakissa Nessu. Meidän koti on Hämeenlinnassa, mutta mä olen lähtöisin Tampereelta ja Julcsi Unkarin Gyulasta. Kotikielenä meillä kahdella on englanti, mutta lapselle kumpikin äideistä puhuu omaa äidinkieltään. Lapsi on meidän ensimmäinen.

Tänään on tosiaan äitiysloman ensimmäinen päivä. Selvisin töissä yllättävänkin hyvin ihan loppuun asti ilman sairauslomaa, vaikka selkä on ollut kipeä ja liikkuminen ankkakävelyä jo monta kuukautta. Kiitos tästä kuuluu ihanille työkavereille ja yhteisopettajuudelle, joiden ansiosta sain ottaa opetustilassa rauhallisemmin ja istua niin paljon kuin mahdollista. Olin kesälomalla aika huolissani siitä, miten turvallista mun olisi olla töissä vielä äitiyslomaa edeltävät kuusi viikkoa - meidän koulussa on kuitenkin täysin avoimet oppimisympäristöt ja pyörillä varustetut pöydät ja tuolit, joilla on helppo törmätä kehen tai mihin tahansa. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin!

Oli niiiiiin outoa jäädä äitiyslomalle eilen! En jotenkaan osannut ollenkaan varautua tällaisiin haikeuden tunteisiin, jotka iski, kun mun maailman ihanimmat ja rakkaimmat kollegani antoi meille lahjan ja ennen kaikkea viisaita sanoja liittyen liialliseen huolehtimiseen. En ollut tajunnut, miten tärkeitä kyseiset ihmiset mulle onkaan ja miten itsestäänselvyytenä olen pitänyt sitä, että saan viettää päiväni juuri heidän seurassaan. Tulee niin kova ikävä! Yllätyin myös täysin, että sain vauvalahjoja myös neljältä mun luokkani tytöltä - vauvanvaatteita, itse neulottuja lapasia ja sukkia, suklaata...En ehkä kestä! Miten ajattelevaisia ja ihania nuoria! Ja kaikkien niiden halausten ja kauniiden sanojen määrä niin monelta rakkaalta oppilaalta...Arvostan ihan hirveesti! Miten kukaan voi kuvitella, että yläkoululaiset on kamalia?! On tietenkin kaikenlaisia oppilaita, mutta kyllä suurin osa on kuitenkin niin hyväsydämisiä, että sanat ei riitä.

28+1 Yyterissä heinäkuussa

Tänään on sitten ollut vähän pöllämystynyt olo. Jään aina mielelläni lomalle, mutta nyt kouluvuosi on vasta alussa, joten tuntuu kummalliselta, että yhtäkkiä saakin taas olla kotona, eikä tarvi mennä minnekään. Aloitin päivän tekemällä kunnon To Do-listan ja olen suorittanut siltä jo tiskit, pyykit, roskat, työhuoneen raivaamisen tän päivän osalta (ollaan siis myös just muutettu - siitä lisää erillisessä postauksessa), kartonkien ja UFF-kaman kierrätyksen, ja ruotsalaiselle ystävälleni kirjoittamisen. Vielä löytyisi ohjelmaa, mm. ihana liian pitkän nurmikon leikkaus, slamien täyttäminen, lukeminen, pari IG-postausta ja englanninkielinen blogipostaus...Kello on onneksi vasta kaksi!

Mutta tästä se siis lähtee...wish me luck! Ja hei, jos käytät IG:tä, niin tuu seuraamaan: helloemiliax!